Istuksin koneen ääressä, pienehkön kahvilaravintolan sekaisessa ja tunkkaisessa toimistokopissa..
Lounasaika on juuri alkanut ja henkilökunta kiirehtii.. Minunkin pitäisi, tehdä laskut joiden tekemistä olen siirtänyt jo liian pitkään, viedä rahat pankkiin, toimittaa tilitoimistolle vuosi-ilmoitukset, tehdä tarjouksia, maksaa laskuja, hankkia tarjoilijat viikonlopuksi, lista on loputon. Kaikki vain siksi, että olen ollut saamaton, olen ajatellut tekeväni ne asiat aina huomenna. Kunnes melkein olen tilanteessa jossa asioita ei enää voi lykätä.
Itsestäni hieman:
Olen siis kolmekymppinen mies ja kotoisin entisestä Ala- Satakunnasta. Olen naimisissa ja perheen lisäystäkin on tulossa. Olen siis onnellinen. Minun pitäisi olla.. No miksi sitten en ole? Koska olen alkoholisti! Piilojuoppo! Säälittävää.
Ei minusta ikinä sellaista pitänyt tulla. Kuitenkin minulle kävi lähes niin kuin laulussa "Äiti pojasta pappia toivoi".
Aiemmassa elämässäni siis joskus nuorempana ja hieman vanhempanakin olen tehnyt asioita jotka ovat olleet tuhoisia vaikutuksiltaan.
Aloitin voimakkaan ystävyyssuhteen Kuningas Alkoholin kanssa jo nuorena n.16 vuotiaana. Kun täytin 18 alkoi liki pääsääntöinen elämäni olla alkoholin ympäröimaa. Tietenkin koitin  opiskella keittiöalaa sekä nuorisotyötä, juominen vain oli hauskempaa. Töissäkin olen ollut uskomattoman monilla eri aloilla ja eri paikoissa, olen vaan joutunut lähtemään niistä pois aina kun alkoholi on ottanut liikaa valtaa, olen juonut rahani, työpaikkani rahoja ja pelannut, jättänyt laskut maksamatta ja niin edelleen. Tupakoinninkin aloitin jo kolmannella luokalla. (nykyään tekee pahaa katsoa kun 18 vuotiaatkin polttavat)
Kuitenkin on minulle hyvääkin tapahtunut, kohtasin elämäni RAKKAUDEN pari vuotta sitten. Viime vuonna menimme naimisiin ja nyt on lapsitulossa, firmakin pykättiin viime vuonna..
Noh.. Kuitenkin vanha itepintainen ystäväni alkoholi tuli kuvioihin mukaan.. Jo keväällä kun valmistelimme häitä, alkoi minulle jouma maistua, oli stressiä töistäkin mukamas. Naimisiin päästiin ja en silloin juonut itse juurikaan. Häiden jälkeen alkoi kuitenkin kiivas kesäsesonki ja häistäkin jäi juomaa.. Pakkohan ne oli pois kuleksimasta juoda. Sitten aloin ostamaan salaa joumia kotiin ja töihin, kuljin krapulassa ja listerine huuruissa töihin. Aamuisin meni aina pari kolme buranaa naamaan ja listerineäkin kului komisen pulloa viikossa. Kuluttamani alkoholin ja siihen käyttämäni rahan määrää en uskalla arvioida. Illassa saattoi mennä kuitenkin kasipäkki ja pari grogilasillista kirkasta joskus jopa pullo. HÄVETTÄVÄÄ!!! Tupakkiakin polttelin mukamas piilossa ja kaikki maailmat haisivat siltä myrkyltä.
No, viikko sitten tein päätöksen kun olin ollut terveystarkastuksessa ja puhallus kokeet menivät huonosti ja painoakin on liki 30 kiloa ylimääräistä. Päätin, että nyt pitää suunnan muuttua.
Sain lääkäriltäni lähetteen keuhkoahtaumatutkimuksiin ja sain jopa anelun jälkeen reseptin lääkkeisiin joilla pääsee tupakista eroon. Niitä olen nyt viikon verran popsinut. Lääkkeistä luin, että eivät sovellu kovin hyvin alkoholin kanssa, pitihän sitä koittaa. Tietysti! Ei kuitenkaan olisi pitänyt sillä eihän ne seuraukset kovin hyviä olleet, joskaan mitään pahaa ei tapahtunut, paitsi kuningas jysäri josta kyllä "ammattilainen" selviää. Kamalaa se kuitenkin oli.
Olen siis nyt tipattomallakin (siitä fantamies), eikä haittaa vaikka se jäisi vallankin pois. Olen kuitenkin kerinnyt juomaan sitä ihan tarpeeksi ja muidenkin tarpeiksi.
Champix on vieroitus pillereiden nimi ja ne kyllä toimii, mukana on vielä ehkä hieman lapsellinen mutta toimiva nettisivusto tehtävineen tukemassa.
Tupakka on alkanut maistua pahalta ja sitten tulee sellaisia kouristuksia kuin oksettaisi, niin eipä tule mieleen savutella. Kouristukset jotka tulevat pian pillerin ottamisen ja toisaalta myös tupakan jälkeen ovat voimakkuudeltaan jotain 9 richteriä ja myllerrys on kuin olisi keskisuuri betoniautonmylly mahassa..
Niin sanoin tupakan jälkeen, lääkitykseen kuuluu, että ensimminen viikko poltetaan tupakkaa sitten toisen viikon aikana se lopetaan. Minulla on se päivä huomenna. tänään en ole enää pystynyt polttamaan, olen vain sytyttänyt kolme tupakkaa ja heittänyt ne keskeneräisinä pois.
Tätä niskasta kiinni ottamista minulla on tukemassa onneksi perheeni ja läheiseni. Onneksi kerrankin olen uskaltanut toimia avoimesti ja tunnustaa heille, heidän jo tietämänsä heikkoudet minussa.
Nyt pitää jatkaa oikeita töitä.. sekä ottaa tiukemmin niskasta kiinni. Ote kovenee!!!
Tästä siis jatkan taas joskus, mutta tulipa tehtyä pieni esittely..